Riippuva puutarha

Jo aiemmassa postauksessani kärvistelin oman puutarhan puutetta ja kesän edetessä myös kaipuu omaa maaplänttiä tai edes parveketta kohtaan kasvoi niihin mittoihin, että lopulta oli ryhdyttävä sanoista tekoihin. Niinpä eräänä kauniina päivänä ikkunalaudalleni putkahti erilaisten hyötykasvien ihana ruukkuviljelmä, mutta itku pitkästä ilosta, sillä loppuihan se tila ikkunalaudaltakin lopulta. Mistä siis apu edelleen kolottavaan puutarhakuumeeseen? No tästä!

Koska monet kasvit on sinnikkäämpiä kuin osaisi uskoakaan, onnistuu kasvattaminen myös ylösalaisin. Siis tässäpä pientä väsäilyvinkkiä:

"Purkkiamppelin" väsääminen on helppoa & nopeaa ja sujuu vähillä välineillä. Tarvitaan siis puhtaaksi pesty säilykepurkki, vasara, naula, tasapääruuvari, sanomalehteä ja lankaa, mahdollisesti koristeluhärpäkkeitä (niin ja tietenkin multaa ja kasvatettava taimi).

1. Purkista poistetaan kansi kokonaan ja naputellaan pohjaan naulan avulla reikäkehä, jonka halkaisija on pienempi kuin taimen multapaakun.

2. Pohja avataan naputtelemalla vasaralla reikien välejä tasapääruuvarilla. Lopussa kannattaa varoa, pelti on ohutta ja repeää helposti. Niin ja repii ihoakin helposti, siis varo!

3. Kun pohjassa on reikä, tungetaan purkin sisään paksusti rullalle kääritty sanomalehti ja napautetaan purkin ylälaidan vastakkaisille puolille naulalla reijät kiinnitysnarua varten (ilman lehtirullan tukea purkki meinaa painua kasaan. Ja jos ruuvipenkki ei kuulu vakiokalustoosi, toimii homma parhaiten lattialla istuen ja purkkia jalkojen välissä pidellen).

(4. Itse pidän pelkistetystä peltipinnasta, mutta jos purkin haluaisi koristella maalaamalla tai muuten, kannattaisi se varmaan tehdä tässä välissä.)

5. Sopivan mittainen ja kyllin kestävä naru kiinnitetään purkin ylälaidan reijistä.

6. Seuraavaksi taimi tulee pujottaa pohjan reijästä läpi, ja kyllä, toiminpide on kauneimmillaankin hieman väkivaltainen, mutta hiljaa hyvä tulee!

7. Kun taimi on pujoteltu läpi, täytetään loput purkista vielä mullalla, ja ainakin itse laitoin pinnalle vielä pienen kerroksen kevytsoraa vähentämään haihtumista. Ei kannata myöskään täyttää purkkia ääriään myöten, jotta kasteleminen onnistuu paremmin. 

8. Sitten vaan purkkia verhotankoon tai muualle otolliseen kasvupaikkaan ripustamaan!

Ps. Oma kokemukseni on, että osa kasveista on sisupussimpia kuin toiset, eli amppelisysteemi ei toimi ehkä ihan kaikille kasveille, mutta esim. mintut on melkoisia sissejä, samoin uskoisin esim. sitruunamelissan ja oregaanon selviytyvän. Ja kokeilemallahan niitä sisupusseja löytyy lisää!:)

Multaa kynsien alle siis itse kullekin!

-H

Ähkyä ja sulattelua

Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, voi käsitöidenkin kanssa tulla ähky. Tai luovuuden puutostila, ihan mistä vinkkelistä asiaa katsookaan. Olipa olotilan muoto ja nimi mikä hyvänsä, siitä tunnun silti tällä hetkellä hieman kärsivän, kun keväällä pakersin niin intensiivisesti milloin minkäkin kurssityön parissa. Toisin sanoen en siis kuollaksenikaan pysty nyt puristamaan teille mitään uutta luovaa (vaikka ideoita on kyllä hautumassa), mutta sen sijaan ajattelin fiilistellä teidän kanssa hieman kuluneen kevään tuotoksia, toivottavasti ne innostaa itse kutakin uuteen luovuuden kukoistukseen!

   

Alkuvuoden pitkät maanantaipäivät kuluivat mm. puseron ja hameen peruskaavoja ja kuositteluja tehdessä. Kevään edetessä päästiin paperilta kankaalle ja kaavoituksen kurssin tuotoksista muotoutui vaateuskurssin kurssityöt. Lyhyesti tiivistettynä: pellava on mitä kiitollisin materiaalityöstää ja silittäminen + harsiminen kannattaa AINA!


Kevään aikana tuli myös hämmenneltyä yhtä jos toista värilientäkin. Värien sekoittaminen on hauskaa (ja yllättävän haastavaa), lopputulokset oli usein.. no, ainakin yllätyksellisiä! Parasta värjäyskurssin antia lienee kuitenkin se, että nykyisin katselen vaatteita aina myös sillä silmällä, voisiko niitä muodistaa ja uudistaa värjäämällä.
Kuva väritestit on tehty Linitest-laitteella (ah rakkautta!), testailkaa ihmeessä, jos koskaan sellaisen ääreen pääsette!

   

Kirjonnan kurssilla edettiin melkoista vauhtia, mutta kyllä siinä tarttuikin matkaan taas uusia tekniikoita - ja materiaaleja! Yllä vasemmalla kuvassa näkyykin, miten piston varioinnin lisäksi töitä voi elävöittää käyttämällä perinteisten lankojen kanssa / tilalla myös mm. videonauhaa ja hammaslankaa! 

Nimestään huolimatta kirjonnan kurssilla päästiin tutustumaan myös huovuttamiseen: su-per-haus-kaa!! Homma luonnistui jopa kaltaiseltani noviisilta ja kyllä, huovuttamalla voi saada aikaan muutakin kuin kukkahattutätien hassuja hattuja ja jokaisen stereotyyppisen käsityönopettajan asustearsenaaliin kuuluvia huopakoruja. Itse värkkäilin mm. yläoik. kuvan linnun, jonka päälle kirjoin myöhemmin vapaalla konekirjonnalla (koneparsinnalla). 

Ja jos joku kirjontatekniikka on itselleni yhtä kuin rakkaus, niin se on suvereenisti vapaa konekirjonta! Tämä näkyy mm. kirjonnan lopputyössäni (alin kuva), jonka pinnasta noin 80% on jyystetty ompelukoneella kirjoen. Kuinka hitaalta käsin tekeminen koneen jälkeen tuntuikaan!

   

Kaiken muun keskellä pääsin perehtymään myös painamisen saloihin. Tuputtelujen ja leimojen jälkeen seulapainaminen oli tervetullutta vaihtelua ja oli mahtavaa päästä vihdoin ja viimein valottamaan itse painoseula (alin kuva). Epäilyksistä huolimatta myös yksinkertaisemmat avoseulatekniikat (vas. teipattu avoseula & avoseula+paperisabloona) veivät sydämen! Näistä tullaan varmasti siis täälläkin kuulemaan vielä lisää!

Painanna vei kuitenkin uusiin svääreihin myös erilaisten kuosien ja painoraporttien suunnittelu. Hauskaa, kunhan sitä ei tarvitse tehdä ihan heti uudelleen.

Yksi  kevään lemppareistani , viimeisenä vaan ei vähäisimpänä , on  neulonnan ja virkkauksen kurssin puitteissa valmistunut virkattu kukkaro. En pidä itseäni kovin kovana virkkaajana ja  todelliset hc-virkkaajat löytänevätkin tekeleestä heti  vähintään puolen tusinaa virhettä pelkän kuvan perusteella, mutta puolustukseksi sanottakoon, että kyseinen malli on syntynyt tehdessä. 

Kurssin varsinainen työ, neuletakki, sen sijaan vaatii vielä hieman paneutumista (epäilemättä saatte senkin aikanaan nähdä!), mutta lyhyesti todettakoon myös neulekoneesta: jos saat tilausuuden, kokeile (äläkä lannistu ensimmäisestä takaiskusta)!

   

Hoh, siinäpä niitä oli, vaikka tosiaan kuvat kattavatkin vain pintaraapaisun verran kevään väkerryksistä!

Toivottavasti innosti, seuraavia postauksia odotelessa, siis näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

-H

Tiukasta täydelliseksi!

Kouluhommat ovat pitäneet postausrintaman hiljaisena, mutta kaiken kiireenkin keskellä on pakko jakaa nopea arkikikka itseni kaltaisille kenkähuithapeleille!

Olen siis taipuvainen ostamaan joskus kivoja, edullisia kenkiä, vaikkei istuvuus ehkä olisikaan ihan kohdallaan. Näin kävi myös pari vuotta sitten ostamieni nahkaisten ale-Conversejen kanssa. Vaikka koko suosi, teki normaalia kapeampi lesti kengistä vain patsasteluun passaavat, joten ne pyörivätkin pitkään kaapin perukoilla. Ankara käyttökelpoisten kevätkenkien kaipuu ja samanaikainen Conversejen uudelleen löytyminen synnyttivätkin seuraavan sovelluksen:

1. Laita jalkaasi villasukat tai muut normaalia paksummat sukat.
2. Tunge hieman liian pienet kengät jalkaasi kuten ne normaalistikin laittaisit (eli sido nauhat yms.)
3. Laske pesuvatiin lämmintä vettä ja astu kengät jalassa vatii.
4. Anna kenkien kastua läpikotaisin (kaikki kenkien pinnat mukaan lukien, jottei pintaan jäisi kuivuessa raitoja)
5. Astu pois vadista ja ravistele varovasti ylimääräinen vesi pois, mutta älä kuitenkaan riisu kenkiä!
6. Steppaile pitkin asujaimistoasi (en kuitenkaan suosittele mitään hikilenkkiä!) ja anna kenkien olla jaloissasi niin kauan kuin uskot kestäväsi hautovaa tunnetta (kuitenkin mitä pidempään sen parempi).
(7. Kenkien jo alettua hieman kuivua, kannattaa nahkapinta käsitellä hieroen vielä nahansuoja-aineilla tai ihan vaikka tavallisella ruokaöljyllä)
8. Kun uskot kenkien olleen jaloissasi jo kyllin kauan, ota ne pois jaloistasi ja aseta kuivumaan mahdollisimman ilmavasti.
9. Toista käsittely tarvittaessa myöhemmin.

Ko. käsittely toimii siis ainakin nahkakengille ja jossain määrin myös muillekin. Nahkakenkien kanssa kannattaa huomioida nahan hienoinen tummuminen käsittelyn aikana, samoin kanvaskenkien kohdalla kannattaa huomioida mahdollinen värien irtoaminen.

Ja ei, älä välttämättä tee kyseistä operaatiota uusille, kalliille kengillesi! Sen sijaan, jos olet jo luopumassa kivoista, mutta hieman tiukoista kengistäsi, kannattaa kikkaa kokeilla, sillä ethän menetä mitään, jos homma ei toimikaan (ja toisaalta voit saada uudet lemppari kengät, kuten minä!).

Siis kevein askelin kohti kesää!
-H

Vähän toisenlaista väkertämistä

Sen lisäksi, että tykkään nykertää erilaisten käsityöjuttujen parissa, lämmittää sydäntä mukavasti myös vihreys ympärillä ja multa kynsien alla. Itselle ei ole vielä siunaantunut mitään ikkunanlautaviljelmää suurempaa (joku päivä mulla on takapihalla puutarha, jonne hankin hoivattavaksi vain kasveja, joiden selviytymiseen muut ei enää usko), mutta koska kesä tekee tulossan (tuntuipa se tällä hetkellä siltä tai ei!), haluan jakaa tämän mahtavan idean niille, joilla ehkä on jo jonkinlainen maapläntti hoidettavanaan.

Kuva on näpsäisty omakätisesti Kekkilän tämän kesän kuvastosta. Yksinkertaisesti nerokasta! Kuormalavan metsästäminen lienee suurin vaiva projektin toteuttamisessa, mutta eipä sekään ylitesepääsemätöntä ole, kun vaan tietää mistä etsiä. Taustakankaaksi käy hyvin maisemointikangas tai juuriestekangas, joita löytyy puutarhamyymälöistä suht' lompakkoystävälliseen hintaan. Samaisista paikoista löytyy varmasti myös multaa ja jotain seinään istutettavaakin. Niin ja niittipyssystä on apua, mutta sehän on jokaisen nykertäjän vakiovaruste! 

Siis kesän kukoistukseen valmistautumaan!

Jo lähes kesäisin terveisin,

H

Ps. Jos innostuit testaamaan ideaa, olisi mahtavaa kuulla miten homma sujui! (Pätee toki muihinkin postauksiin!)

Magneettiset muistot

Magneetit; ihanat, hauskat, joskus turhatkin, eteenkin ne matkamuistoksi tuodut! Jokainen käy jääkaapilla vähintään kerran päivässä (tarkasta elintapasi, jos et käy!), joten miksipä ei tehdä siitäkin reissusta vähän nätimpi itsetehdyllä magneetilla. Ja vaikkapa näin sen voisi tehdä:

Tarvitset magneetin, tyhjän puuterirasian, sakset, (kuuma)liimaa,  koholakkaa (seepia) ja haluamasi kuvan (plus mahdollisesti helmen puolikkaita, paljetteja, pitsiä, mitä härpäkettä magneettiisi haluatkaan laittaa).

1. Aloita irroittamalla puuterirasiasta metallinen osa, jossa puuteri on 

ollut.
2. Leikkaa haluamasi kuva ympyrän muotoiseksi niin, että se mahtuu täydellisesti metallialustan pohjalle.

3. Liimaa kuva hyvin vahvaan tukipahviin, leikkaa kuva tukipahvista irti ympyrän ääriviivoja seuraten ja liimaa kuva pahveineen metallialustan pohjalle.

4. Levitä koholakka tasaisesti kuvan päälle ja kiinnitä muut mahdolliset koristeet (kuten helmen puolikkaat) ja  anna kuivua rauhassa vähintään tunti.

5. Liimaa magneetti metallialustan taakse, anna kuivua ja kiinnitä jääkaapin oveen ruokaretkiäsi ilahduttamaan! 

Muutamia huomioita matkanvarrella opitusta:

- Jos käyttämäsi kuva on lötköä paperia (kuten lehdissä), tue se hyvin, sillä lakka laittaa sen muuten kupruilemaan!

- Vaikka se vaikeaa onkin, odota lakan kuivumista. Ja jos et malta odottaa, älä kokeile kuivumisen etenemistä keskeltä pintaa kuten allekirjoittanut.

- Jos et halua lakkapintaan kuplia, älä sekoita lakkaa ennen käyttöä!

- Kokeile käyttää valokuvia, pitsiä, lehtiä, reseptejä, mitä vain magneetissasi!

Jee jee, tällasta siis tänään, kivaa päivää sulle!

-H

Muodonmuutos

Vannomatta paras, koskaan ei pitänyt käsityöblogia aloittaa... Mutta kun hyviä innostavia ideoita puskee ovista ja ikkunoista, ei niitä voi jättää vaan lojumaan! Suurin osa ideoista on siis lainattuja, en yritä muuta väittääkään, sen sijaan yritän parhaani mukaan innostaa myös sua kokeilemaan. Yritys, erehdys ja onnistuminen kunniaan!

Ekana kokeilunani haluaisin jakaa lasipurkin muodonmuutoksen käsisaippuaputeliksi. Idea lähti Pinterestissä näkemästäni kuvasta (http://pinterest.com/pin/367536019560131641/), jonka pohjalta sovelsin toteutuksen. Valmistukseen tarvittiin lasipurkki & kansi, ohutta muovia oleva pumppupullo, vasara, naula, pihdit, tasapääruuvari, sakset ja (kuuma)liimaa. Lyhyesti yksinkertaisuudessaan valmistus sujui kutakuinkin näin:

1) Pumppu poistetaan pullosta ja purkin kanteen piirretään keskelle reikä, josta pumppupullon kaula juuri ja juuri mahtuu. Ympyrää mukaillen kanteen nakutellaan naulan avulla reikiä vieri viereen (lopputulos on siistimpi, jos naulaus tapahtuu kannen ulkopinnalta).
2) Keskusympyrä irrotetaan kannesta vasaran ja ruuvarin avulla. Reunaa voi käännellä varovasti  sisään vielä pihtien avulla. (Ja varo, reijän reunat on terävät!)
3) Kun reikä on todettu sopivan kokoiseksi, vasaroidaan reijän reunat kannen nurjalta puolelta litteiksi.
4)  Pumppullosta leikataan yläosa irti niin, että pullonkaulan ympärille jää pieni kaulus.
5) Kannen reijän ympärille (sisäpinnalle) ja tarvittaessa myös pullon kauluriosaan laitetaa (kuuma)liimaa ja ujutetaan pullonkaula reijästä paikoilleen. Pumppu voidaan kiertää nyt kiinni kanteen.
6) Tarvittaessa pumpun letku leikataan purkkiin sopivaksi, mutta mikäli tälle ei ole tarvetta, laitetaan nestesaippua lasipurkkiin ja kierretään kansi kiinni - tha-daa! Valmista tuli!

Täässä siis vain yksi tapa toteuttaa ko. idea, muitakin voi ja kannattaa kokeilla. Nättejä purkkeja siis vaan metsästämään!

Nä-Nä terveisin,
H