Nä-Nä Reunion: Ähkyä ja sulattelua

Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, voi käsitöidenkin kanssa tulla ähky. Tai luovuuden puutostila, ihan mistä vinkkelistä asiaa katsookaan. Olipa olotilan muoto ja nimi mikä hyvänsä, siitä tunnun silti tällä hetkellä hieman kärsivän, kun keväällä pakersin niin intensiivisesti milloin minkäkin kurssityön parissa. Toisin sanoen en siis kuollaksenikaan pysty nyt puristamaan teille mitään uutta luovaa (vaikka ideoita on kyllä hautumassa), mutta sen sijaan ajattelin fiilistellä teidän kanssa hieman kuluneen kevään tuotoksia, toivottavasti ne innostaa itse kutakin uuteen luovuuden kukoistukseen!

Alkuvuoden pitkät maanantaipäivät kuluivat mm. puseron ja hameen peruskaavoja ja kuositteluja tehdessä. Kevään edetessä päästiin paperilta kankaalle ja kaavoituksen kurssin tuotoksista muotoutui vaateuskurssin kurssityöt. Lyhyesti tiivistettynä: pellava on mitä kiitollisin materiaalityöstää ja silittäminen + harsiminen kannattaa AINA!

Kevään aikana tuli myös hämmenneltyä yhtä jos toista värilientäkin. Värien sekoittaminen on hauskaa (ja yllättävän haastavaa), lopputulokset oli usein.. no, ainakin yllätyksellisiä! Parasta värjäyskurssin antia lienee kuitenkin se, että nykyisin katselen vaatteita aina myös sillä silmällä, voisiko niitä muodistaa ja uudistaa värjäämällä.
Kuva väritestit on tehty Linitest-laitteella (ah rakkautta!), testailkaa ihmeessä, jos koskaan sellaisen ääreen pääsette!

Kirjonnan kurssilla edettiin melkoista vauhtia, mutta kyllä siinä tarttuikin matkaan taas uusia tekniikoita - ja materiaaleja! Yllä vasemmalla kuvassa näkyykin, miten piston varioinnin lisäksi töitä voi elävöittää käyttämällä perinteisten lankojen kanssa / tilalla myös mm. videonauhaa ja hammaslankaa!

Nimestään huolimatta kirjonnan kurssilla päästiin tutustumaan myös huovuttamiseen: su-per-haus-kaa!! Homma luonnistui jopa kaltaiseltani noviisilta ja kyllä, huovuttamalla voi saada aikaan muutakin kuin kukkahattutätien hassuja hattuja ja jokaisen stereotyyppisen käsityönopettajan asustearsenaaliin kuuluvia huopakoruja. Itse värkkäilin mm. yläoik. kuvan linnun, jonka päälle kirjoin myöhemmin vapaalla konekirjonnalla (koneparsinnalla).

Ja jos joku kirjontatekniikka on itselleni yhtä kuin rakkaus, niin se on suvereenisti vapaa konekirjonta! Tämä näkyy mm. kirjonnan lopputyössäni (alin kuva), jonka pinnasta noin 80% on jyystetty ompelukoneella kirjoen. Kuinka hitaalta käsin tekeminen koneen jälkeen tuntuikaan!

Kaiken muun keskellä pääsin perehtymään myös painamisen saloihin. Tuputtelujen ja leimojen jälkeen seulapainaminen oli tervetullutta vaihtelua ja oli mahtavaa päästä vihdoin ja viimein valottamaan itse painoseula (alin kuva). Epäilyksistä huolimatta myös yksinkertaisemmat avoseulatekniikat (vas. teipattu avoseula & avoseula+paperisabloona) veivät sydämen! Näistä tullaan varmasti siis täälläkin kuulemaan vielä lisää!

Painanna vei kuitenkin uusiin svääreihin myös erilaisten kuosien ja painoraporttien suunnittelu. Hauskaa, kunhan sitä ei tarvitse tehdä ihan heti uudelleen.

Yksi kevään lemppareistani , viimeisenä vaan ei vähäisimpänä , on neulonnan ja virkkauksen kurssin puitteissa valmistunut virkattu kukkaro. En pidä itseäni kovin kovana virkkaajana ja todelliset hc-virkkaajat löytänevätkin tekeleestä heti vähintään puolen tusinaa virhettä pelkän kuvan perusteella, mutta puolustukseksi sanottakoon, että kyseinen malli on syntynyt tehdessä.

Kurssin varsinainen työ, neuletakki, sen sijaan vaatii vielä hieman paneutumista (epäilemättä saatte senkin aikanaan nähdä!), mutta lyhyesti todettakoon myös neulekoneesta: jos saat tilausuuden, kokeile (äläkä lannistu ensimmäisestä takaiskusta)!